Oi miksi miksi? Kun ei vain voi onnistuu.

Viime perjantaina kun astuin viimeisen kerran koulun suuresta salista ulos, käsi krampissa ja kaikki eväät syömättä, mä annoin vihdoin kevään muuttaa itseeni. Tunsin sen päivän itteni onnelliseksi ja vapaaksi koska kesäloma ja aurinko ja kevät ja oi ihanuutta!

Koko viikonlopun yritin rentoutua, mutta ajauduin spekuloimaan inhottavasti viime viikkoisia kokeita. Turhauduin ja ahdistuin. Yritin koko ajan vain sanoa ittelleni: "Älä mieti niitä. Ne on jo ohi, et voi enää mitään. Älä nyt mieti niitä ja aiheuta itsellesi turhaa pahaa oloa." Kaikesta huolimatta ei onnistunut.

Tänään sain jo tuloksia. Ilon kiljahduksia ja ihmetystä onnistumisesta. Mutta sitten sain kuulla epäonnistumisen. Täydellisen alisuorituksen vain siksi koska huono tuuri ja väärät kysymykset. Suoraan sanottuna vituttaa aivan törkeästi. Mä tiiän, etten voi asialle enää mitää ja kai se on pääasia että meni läpi, mutta vituttaa silti. Vittu.