Ulkona vesipisarat syövät lunta.
Bussissa ehkä parasta viihdettä on katsella kanssamatkustajia ja sepittää heistä pieniä tarinoita. Mielessään suunnitella heille jokaiselle erilainen elämä.
Parin vuorokauden aikana olen kuunnellut muutaman ystävän murheita, olen kuunnellut ja lohduttanut sekä vain istunut ja kuunnellut edelleen. Onneksi nyt mulla itselläni on voimia kuunnella, koska omassa elämässä asiat ovat hyvin. Mä haluan auttaa.
Nyt mä haluaisin vain haaveilla ja maalata taivaanrantaa. Kirjoittaa runoja ja seikkailla. Nähdä tulevaisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti