22. helmikuuta 2012

Kaikki on ehkä vain satua.

  Sain tänään paidan. Se huutaa ja se on hieno. Se on myös liian pieni, eikä sitä voi vaihtaa. Ehkä teen siitä kangaskassin tai jotain. Sain tänään myös levyn. Se on loistava. En kerro minkä, mutta ehkä otsikko paljastaa jotain. Ei mulla oikeen muuta asiaa ole tänään. Mua vituttaa ekaa kertaa pitkään aikaan. Mä en tosiaankaan tiedä miksi mua vituttaa, koska tänään on ollut hyvä päivä.
  Koska mulla ei ole asiaa, saatte katsella kuvia. Mustaa valkoisella.








21. helmikuuta 2012

Älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi!


  Pari viikkoa sitten psykan tunnilla, kun puhuttiin vanhuudesta, mietittiin mitä vanhat ihmiset katuu eniten ennen kuolemaansa. Sillon jotenkin tuli sellainen fiilis, että olis aika kauheeta vanhana katua jotain mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Mä itse haluaisin olla täysin tyytyväinen menneeseen elämääni, enkä katua mitään. Siispä ajattelin että voisin tehdä tällaisen pienen listan, johon kirjaisin muutamia asioita, mitkä ainakin haluan toteuttaa elämäni aikana. Kirjoitan ne myös päiväkirjaani. Kun sitten vanhana selaan vanhoja päiväkirjojani, voin katsoa mitkä kaikki niistä olen oikeasti toteuttanut. Ja jos joku on jäänyt toteuttamatta, niin koskaan ei ole liian myöhäistä.

- Oma perhe.
       Puoliso ja pari lasta. Mieluiten tyttö ja poika.
- Pitää yhteyttä ystäviin.
       Aina pitäs löytää aikaa uusille ja vanhoille ystäville.
- Laskuvarjohyppy.
       Aina oon halunnut tän tehdä! Vauhdin ja vaaran viehätystä.
- Matkustelu.
       Käydä Intiassa, Afrikan safareilla katsomassa eläimiä ja jenkeissä ihmisiä. Inter Rail ja Alpeilla laskettelu myös täytyy kokea.
- Elää niin kuin itse haluan.
       Haluaisin päättää itse elämästäni, niin että kaikille mun läheisille olisi ihan fine se miten elän. En haluis että mulla menis keneenkään välit rikki vaan sen takii, että elän omaa elämääni.
- Olla ohjaajana protuleirillä.
       Kerran protu, aina protu.
- Tehdä sellaista työtä, josta mä oikeasti pidän.
       Rahan määrä ei oo mulle työn teossa se pääasia, vaan se että oikeasti pitäisin siitä työstä. Ja haluaisin oikeasti tehdä sitä työtä. Mutta toisaalta, haluan kyllä tienata sen verran että pystyn elättämään itseni ja perheeni.
- Jatkaa viulun soittamista, joko ammatikseen tai vaan omaksi ja muiden iloksi kotona.
       Se on vaan yksi mun elämän tärkeimmistä asioista. Oon tehnyt sitä niin kauan, etten osaa kuvitella mun elämää ilman sitä.
- Kävellä kengät pilalle. Niin rikki, ettei niitä oikeasti voi enää kukaan käyttää.
       Oi se vaan olis niin kivaa.
- Tanssia vanhat.
       Kaunis mekko ja söpö pari. Voitas pitää oikeesti tosi hauskaa yhdessä niissä harjotuksissa ja nauttii tanssimisesta.
- Liftata.
       Jotenkin vaan tosi siistii.
- Käydä festareilla.
       Hyvää musiikkia paljon paljon ja hyvää seuraa!
- Kirjoittaa ylppäreissä vähintää yksi L.
       Paljon työtä vaativa tavoite, mutta oishan se hienoo.
- Tatuointi.
       Sellainen pieni ja soma nilkassa, millä olis mulle itselleni oikeesti joku merkitys.
- Asua Kuopiossa.
       Mun molemmat vanhemmat on sieltä, ja tunnen olevani enemmän savolainen kuin helsinkiläinen. Oon liikkunut siellä ihan pienestä asti ja musta vaan tuntuu, että mä jotenkin kuulun sinne.

  Listan perusteella näyttää siltä, että elämästäni tulee työn täyteinen. No sekin on varmaan totta, mutta onhan mulla koko mun elämä aikaa (mikä on toivottavasti pitkä aika). Elämässä pitää olla tavoitteita ja unelmia, ja niiden pitää olla sellaisia, että ne pystyy saavuttamaan. Tavalla tai toisella.

20. helmikuuta 2012

Valoa kansalle.





 Tänään oli aurinkoisin päivä pitkään aikaan. Ja nyt, kun aurinko on poissa, kynttilä hoitaa sen tehtävän.

18. helmikuuta 2012

Jäinen ikkuna.




jäisen ikkunan läpi 
yritän nähdä hänet
hänet jonka tarvitsen
miksi kaikki ovat jo löytäneet
itselleen sopivan
mutta minulla ei vielä ole
onneksi on vuosi aikaa

tiedän kyllä kenet haluaisin
hän katsoi minuun ohimennen
sitten hän katosi ja tuli uudestaan näkyviin
ja katsoi minuun jälleen
huomasi
että minäkin katsoin
hän käänsi katseensa pois

hän ei kiinnittänyt minuun huomiota
ei noteerannut millään tavalla
olin yksi muiden joukossa
ikkuna on edelleen jäässä
eikä hän huomaa minua tänäänkään


17. helmikuuta 2012

Oho.

   Seitsemäntoista17seventeensjuttondix-sept ja sama pistekirjoituksella ja viittomakielellä. 
 No joo, seitsemäntoista vuotta on pitkä aika.



12. helmikuuta 2012

Mitä minulle kuuluu?

  En tiedä.
Tämän viikonlopun aikana 3 ja puol suklaalevyä, eikä kertaakaan paha olo. Voisi kyllä olla syömättä ensi perjantaihin asti. No, ehkä mä jätän vaan ne makeat ruuat pois.
Kuulen kuinka mun ranskan kirja huutaa mua mun sängyltä. Verbejä ei tosiaankaan kiinnostaisi nyt lukea. Boisboisboitbuvonsbuvezboiventjuonjuotjuojuommejuottejuovat.
Nyt ollut vuorokauden sisään kaksi futis peliä. Epävarmuutta ja hämmennystä koska en oo saanut pelata omalla paikallani. Pallo ei pysy jalassa ja kunto ei kestä.
Huomenna pakko ottaa viuluni kouluun mukaan, sillä koulun jälkeen pitää käydä keskustassa hakemassa jousi jouhituksesta. Kivaa saada se takaisin, sillä opettajan jousi tuntuu väärältä ja vieraalta kädessä. Salee eksyn enkä löydä perille. Olen asunut 16 (kohta 17) vuotta Helsingissä ja paremmin osaan suunnistaa Kuopion keskustassa kuin Helsingin. 
Miten tämä on mahdollista? 

Jaa-a ken tietää.

10. helmikuuta 2012

Tarvitaan luonetta ja tunnetta.

  Ymmärsin yksi päivä viulutunnin jälkeen, että musiikki ilman luonnetta ja tunnetta on pelkkää tasaista harmaata paksua puuroa. Siinä pitäs olla se jokin, mikä kiinnittää ihmisten huomion. Se jokin, joka saa ne kuuntelemaan ihan hiljaa ja vaan keskittymään siihen musiikkin. Se jokin, mikä saa ne yrittää ymmärtää sen tarinan, jota se musiikki kertoo. Mun soitto on muuten ihan jees, mutta siitä puuttuu se tärkein. Tunne, luonne, sielu ja persoona. Mä soitan tasaisesti, elottomasti, ilman sitä jotain, mikä saa ihmiset kiinnostumaan, pysähtymään ja kuuntelemaan. 
  Tällä menolla musta ei tuu koskaan ammattilaista. Mun pitää oppii herättää se musiikki, jota mä soitan, eloon. Saada siihen luonnetta, persoonaa ja tunnetta. Mä ihan oikeasti haluan saada ihmiset kuuntelemaan ja ajattelemaan sitä tarinaa, jota mun viulu kertoo musiikin avulla. Ihan hiljaa, ne ei tekis mitään muuta kun kuuntelis. Se olisi mahtavuutta.
  Mulla on helvetisti töitä edessä, mutta mä uskon että mä pystyn siihen. Mun pitää vaan löytää se oikee reitti ja harjotella saatanasti. aamen.




6. helmikuuta 2012

Kuu taivaalla loistaa ja heijastuu jäästä.

  Vihdoin. Koeviikko ohi. Hallelujah. En kuollut vielä tälläkään kertaa. Nyt varmaan kerkiän tänne enempi kirjoittelemaan, sillä koulujuttuja ei ole paljoa vähään aikaan. 
  Nyt on vihdoin helmikuu. Se on kiva kuukausi kahden ei-niin-kivan välissä. Tammikuussa ei ole muuta hyvää kuin uuden vuoden alku ja maaliskuussa ei oo koskaan mitään. Pimeän harmaata loskapaskaa vaan. Helmikuusta sen sijaan mä tykkään. Siitä tulee heti mieleen vaaleansininen. Silloin on kauniita kirkkaita pakkaspäiviä. Silloin saa syödä hyvällä omalla tunnolla laskiaispullia. Silloin on ystävänpäivä, jolloin saa vaan halailla kaikkia. Silloin on hiihtoloma, mikä tietää rinteeseen laudalla ja pulkalla pääsyä. Lakettelu päivän jälkeen voi käpertyä sohvan nurkkaan villasukat jalassa ja kuuma teemuki kädessä. Silloin helmikuussa myös tulee taas ykis vuosi mun elämääni lisää. Tänä vuonna jo seitsemästoista. Oho. Ja tänä vuonna myös helmikuussa ilmestyy kauan ja hartaasti odotettu PARIISIN KEVÄÄN UUSIN LEVY ! Tää kuukausi kuulostaa totta tosiaan hyvältä.
  Muuten, pitää perua puhe siitä ettei maaliskuussa olisi KOSKAAN mitään hyvää. Sillä. Tänä vuonna 2.3. on kauan ja hartaasti odotettu PARIISIN KEVÄÄN KEIKKA ! Alle kuukausi enää odotettavaa.
FANITYTTÖKOHTAUS. Mä rakastan sitä bändiä ja sen musiikkia.


Tämä soi tänään monta kertaa. repeatrepeatrepeatrepeat.

Nauttikaa kaikki helmikuusta! Se on melkein parasta.


3. helmikuuta 2012

Ulkona talvi, mielessä kesä.


 
















lumikuvii olis paaaljon parempiakin, mutta kone lagasi ja pilasi ne. vitutti.

1. helmikuuta 2012

hiljaisuus
hiljaisuus
hiljaisuus
hiljaisuus
hiljaisuus
hiljaisuus
ja se jatkuu edelleen
vielä vähän aikaa
mutta kukaan ei tiedä kuinka kauan.