Tarvitaan luonetta ja tunnetta.

  Ymmärsin yksi päivä viulutunnin jälkeen, että musiikki ilman luonnetta ja tunnetta on pelkkää tasaista harmaata paksua puuroa. Siinä pitäs olla se jokin, mikä kiinnittää ihmisten huomion. Se jokin, joka saa ne kuuntelemaan ihan hiljaa ja vaan keskittymään siihen musiikkin. Se jokin, mikä saa ne yrittää ymmärtää sen tarinan, jota se musiikki kertoo. Mun soitto on muuten ihan jees, mutta siitä puuttuu se tärkein. Tunne, luonne, sielu ja persoona. Mä soitan tasaisesti, elottomasti, ilman sitä jotain, mikä saa ihmiset kiinnostumaan, pysähtymään ja kuuntelemaan. 

  Tällä menolla musta ei tuu koskaan ammattilaista. Mun pitää oppii herättää se musiikki, jota mä soitan, eloon. Saada siihen luonnetta, persoonaa ja tunnetta. Mä ihan oikeasti haluan saada ihmiset kuuntelemaan ja ajattelemaan sitä tarinaa, jota mun viulu kertoo musiikin avulla. Ihan hiljaa, ne ei tekis mitään muuta kun kuuntelis. Se olisi mahtavuutta.

  Mulla on helvetisti töitä edessä, mutta mä uskon että mä pystyn siihen. Mun pitää vaan löytää se oikee reitti ja harjotella saatanasti. aamen.