äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä.

Extremely Loud & Incredibly Close.

Pysäyttävin elokuva pitkiin aikoihin. En kuvitellut, että se olisi tollanen, mutta se oli. Mä oikeasti itkin ekaa kertaa leffateatterissa. Enkä tosiaankaan ollut ainoa, siellä kuului monta nyyhkäystä. Äärimmäisen hieno ja uskomattoman ihana. Pakko nähä uudestaan. Sen aikana sai itkeä ja nauraa. Taas yksi elokuva lisää ostettavien elokuvien listalle. Tuon elokuvan jälkeen oli tosi vaikea puhua, mielessä vaan kelasin elokuvan tapahtumia uudestaan ja uudestaan. Nytkin ihan itkettää kun mietin sitä. Ja päähenkilö poika oli äärimmäisen söpö! Niin fiksu, viaton ja symppis. Hänestä tuli jotenkin mieleen hyvin paljon mun serkku, silloin kun hän oli vielä pieni.

Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan tämä elokuva. Se kertoo isän ja pojan välisestä rakkaudesta, joka kestää vaikka toinen olisi jo poissa.