Näin junaradan toisella puolella miehen. Hän istui mustiin pukeutuneena sellaisella kaiteella, joita on moottoriteiden varsilla. Istui paikoillaan, seurasi ohikulkijoita, kuin odottaen jotakuta.
Tunteja myöhemmin satuin taas katsomaan ulos ikkunasta. Sama mies istui edelleen, samalla kaiteella, samassa kohtaa, liikkumatta. Ihan paikoillaan iltahämärässä, edelleen kuin odottaen jotain. Ehkä hän odotti ihmistä, ehkä aamua. En tiedä. Välillä kietoi kätensä ympärilleen, kuin olisi palellut. Varmaan palelikin, sillä aurinko oli jo laskeutunut aikoja sitten. Hän ei noussut, ei lähtenyt, istui vain. Näytti yksinäiseltä, hylätyltä.
Aamun tullen, mies oli kadonnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti