Enkä milloinkaan
tullut kertomaan
salaa iltaisin, meistä haaveilin
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää
Joskus vieläkin, talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis
Minkäläinen tie, sulle annettiin
Monet asiat tuntuu menevän hirveen nopeasti. Ne vaan kiitää ohi. Hidastamatta. Pysähtymättä. Vastahan lukio alkoi, olin pieni uusi ykkönen eksyksissä, vieraiden ihmisten seurassa. Ja nyt kaksi viikkoa, ja olen kakkonen. Suuri kakkonen, tiedän miten hommat toimii, en ole eksyksissä. Outoa. Melkein pelottavaa jopa.
Tällä hetkellä tunnen itseni pieneksi. Pieneksi ihmiseksi, joka vain seisoo paikallaan keskellä voimakasta virtaa. Asioiden ja ihmisten virtaa. Kaikki kiitää virran mukana ohi lujaalujaalujaa, vain minä seison paikallani ja yritän huutaa virralle, että se hidastaisi tahtia. Mutta se ei kuule, ei hidasta, ei pysähdy. Virtaa vain eteen päin, ja minä jään taas kaikesta jälkeen. Enkä tajua mitä kaikkea lähelläni on ennen kuin ne kaikki on jo menneet ohitseni kauas pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti