Yksi päivä bussissa heräsi mielessä omituinen ajatus. Pohtiva kysymys, johon vastausta mietin pitkään.
Jos joutuisin luopumaan kuulosta, näöstä tai kyvystä puhua, mistä pystyisin luopumaan?
Jos luopuisin kuulosta, en voisin enää koskaan soittaa viuluani. En voisi enää koskaan kuunnella musiikkia. En voisi enää koskaan tehdä musiikkia. En voisi enää koskaan kuulla lintujen laulua, sateen ropinaa tai metsän ääniä. En voisi enää koskaan kuulla toisten ihmisten ääntä, laulua, vihellystä, epämääräistä hyminää. En voisi enää koskaan kuulla vatsan kurnintaa, kellon tikitystä tai metron ääntä kun se saapuu pysäkille. Jos en voisi kuulla enää koskaan mitään, se olisi kauheaa.
Jos luopuisin näöstä, en voisi enää koskaan nähdä aurinkoa. En voisi enää koskaan nähdä seepra-kuvioista polkupyörää. En voisi enää koskaan nähdä kukkivia kukkia. En voisi enää koskaan nähdä kauniita kasvoja, suloisia hymyjä, sinisiä silmiä. En voisi enää koskaan nähdä kevättä, kesää, syksyä, talvea. En voisi enää koskaan nähdä kauniita valokuvia, koukeroisia nuotteja tai kuvaani peilistä. Jos en voisi enää nähdä koskaan mitään, se olisi kauheaa.
Jos luopuisin kyvystä puhua, en voisi enää koskaan jutella. En voisi enää koskaan käydä pitkiä syvällisiä keskusteluja, kuiskata salaisuuksia hiiren hiljaa ystävän korvaan tai yrittää nauraa ja puhua samaan aikaan. En voisi enää koskaan liikuttaa suutani niin, että samalla tuottaisin ääntä. Jos en voisi enää koskaan puhua, minulla ei olisi omaa ääntä. Kukaan ei tietäisi, miltä minä kuulostan.
Silti luopuisin kyvystä puhua. Musiikki on mulle elämä, siksi en pystyisi luopumaan kuulosta, ja tää maailma on niin kaunis, etten pystyisi luopumaan näöstä. Täällä on niin hurjasti kaikkea pientä ja suurta, söpöä ja somaa. Harmi, että me ihmiset tuhotaan tätä maapalloa ja sen kauneutta koko ajan. En kyllä tosiaankaan haluaisi luopua mistään näistä, mutta jos olisi aivan pakko, pystyisin olemaan puhumatta. Ja sittenhän olisi ainakin kunnon syy opetella puhumaan käsilläni.
Miettikää kaikki tätä, mistä näistä kolmesta TE pystyisitte luopumaan ?
Olkaa kiitollisia siitä, että saatte olla täällä tuollaisina kuin olette, ja kuunnelkaa tää. Siinä lauletaan asiaa.

Olen samoilla linjoilla kanssasi ja koska yhteiskunta on kovasti nettiin päin saa täällä ainakin "äänensä" kuuluviin...joskin kirjoittamalla :)
VastaaPoistaTuo on aivan totta. Vaikka ei pystyisi puhumaan pystyy silti kommunikoimaan muiden kanssa, tavalla tai toisella :)
Poista