Ehkä mä vaan leikin ilosta kaikki päivät.

Mä kävin aamulla kirpparilla. Löysin: topin (jossa on UTELIAS VILI!) puol toista euroo, neuletakin kaks euroo ja talvitakin KOLME euroo. En mennyt siis turhaan.

    Mulla on nyt sellanen hämmentynyt fiilis. Oon ajatellu tosi paljon kaikkia asioita viimesen parin viikon aikana, ja ne hämmentää mua paljon. Mä oon miettinyt kaikkii menneitä ei-niin-kivoja-asioita. Entä jos asiat olis edelleen niin kun sillon? Entä jos mikään ei olis koskaan muuttunu? Millanen mä sillon olisin ja mitä mä tekisin? Olisiks mä ees tässä? Mun on jotenkin tosi vaikee päästää irti siitä kaikesta. Ehkä siks koska ne asiat on satuttanu mua aika paljon. Mut mä en silti ymmärrä miks mä mietin niitä, kun ne on jo menneet pois. Ne on jo kaukana ja nyt on melkeen kaikki hyvin.

    Lisäks mä oon miettinyt paljon mun omaa arvomaailmaa ja maailmankuvaa. Mitkä kaikki asiat on oikeesti tärkeitä mulle ja mitä mä arvostan? Elänkö mä silleen että kunnioitan mun omia arvoja? Millanen on mun maailmankuva ja miten siitä on tullut sellanen? Miks mä katson maailmaa just tälleen kun mä katson? Oonko mä hyvä ihminen vai voisinko olla jollain tavalla parempi? Pitääkö mun olla hyvä ihminen? Mikä on hyvä ihminen? Miks mä oon tällanen kun mä oon ja miten musta on tullut tällanen? Musta tuntuu, että mä oon hukassa. Noi on suuria kysymyksiä, joihin mä en ole vielä löytänyt vastauksia. Mä etsin tietä takaisin oikealle polulle, jota pitkin osaan kulkea. Mut nyt mä oon eksyksissä.

    Koulussa mulla on nyt kaks psykan kurssia. Tietoisuus ja motivaatio sekä persoonallisuus ja mielenterveys. Molemmat on ihan älyttömän mielenkiintosia. Ne on myös laittanut ajattelee sitä, millanen mieli meillä on, miks se on sellanen ja miks vaan meillä, ihmisillä, on tällanen tietoisuus. Se on jotenkin tosi käsittämätöntä. Mistä meidän mieli koostuu? Miten se toimii? Miks se joskus ei toimikaan ihan normaalisti? Toimiiko mun oma mieli normaalisti?

    Nää kaikki asiat ja niiden ajatteleminen on laittanut mut henkisen sekasorron valtaan. Ulos päin mä voin näyttää ihan normaalilta ja iloselta, mut sisäisesti mä oon aika sekasin ja eksyksissä. Ehkä mä vaan leikin ilosta kaikki päivät, mut sitten kun oon yksin omien ajatusteni kanssa, mä alan miettii tätä kaikkee, mä hämmennyn ja mua ärsyttää kun mä en ymmärrä. Mä en ymmärrä miksi en osaa päästää irti menneistä. Mä en ymmärrä miksi oon hukassa oman arvomaailmani kanssa. Mä en ymmärrä miksi mun mieli on tällanen kun se on. Mä haluisin ihan kauheesti ymmärtää, mutta mä en vaan jotenkin osaa. Vielä.