tajunnan virtaa.

 tuon kuulakärkikynä sai tänään aikaan mun kädessä. tajunnan virtaa. ehkä toi kuvastaa mun ajatuksia. mun sisällä on tyhjä aukko siinä kohtaa, missä ennen oli rakas harrastus. tuntuu, ihan kuin pala mun identiteettiä olis repäisty pois. en mä tajunnu, että tää olis näin vaikeeta. mut tää tuntuu pahalta. ehkä tää helpottuu kun oikeasti sisäistän sen, että en ookkaa enää vaan tauolla vaan ihan oikeasti mä en enää palaa tohon joukkueeseen. se oli hyvä joukkue, toivon heille kaikille pelkkää hyvää.

toi kuvastaa myös sitä, mitä kaikkee hyvää mulla on. mistä kaikesta mulla on nyt tilaisuus kunnolla nauttia, kun on enemmän aikaa. mulla on musiikki. ja ystäviä. muuta mä en tarvii. ne auttaa mua päästää lopullisesti irti menneistä. nyt mun elämässä puhaltaa uudet tuulet. se tuntuu jotenki vapauttavalta ja samalla aika pelottavalta.

mä oon pienestä asti ollut sellanen, joka ei tykkää muutoksista. jotenki kaikki vanha on vaan niin turvallista ja tuttua. sellasta, mitä ei tarvii pelätä. sellasta, että mä voin olla oma itseni. mutta ehkä mä oon tässä vuosien aikana oppinut, että aina kaikki muutos ei ole pahasta. joskus voi tehä ihan hyvää muuttaa jotain. kokeilla jotain uutta. päästää irti siitä tutusta ja turvallisesta ja luottaa siihen, että kaikki onnistuu. mun ei tarvii pelätä.