kuusi sivua, eikä siltikään tarpeeksi hyvä.

we<3it

kirjoitin tänään kirjeen. pitkästä aikaa oli vain sellainen fiilis. siitä tuli kuusi sivua. eikä ehkä siltikään tarpeeksi hyvä. saatanpa kirjoittaa uuden version. ja ehkä kolmannenkin.
sitten kun on taas sellainen fiilis.

se kirje on osotettu yhdelle tytölle. sellaiselle tytölle, joka on mulle oikeasti kuin pikkusisko, vaikka samaa lihaa ja verta ei olekaan. silti se on mulle sisko. mä en oo koskaan halunnut pikkusiskoa, mutta oon mä silti ihan iloinen, että mä sain sellaisen.

musta tuntuu, että mun pitäisi kirjoittaa useampi kirje useammalle henkilölle. joskus asiat on vaan helpompi kertoo kirjottamalla. puhuminen on toisinaan vaan niin vaikeeta. sanotaan: sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. musta se ei oo totta. mä oon joskus melkein unohtanut, miten puhutaan. mut onneks mä muistin sen, ennen kuin oli myöhästä.