maha-mahtavaa.

    Tänään on ollut aika moniulotteinen ja ehkä siksi varsin veikeä päivä. Näin yöllä ihmeellistä unta. Siinä oli paljon kouluihmisiä. Sitten siellä oli yksi toinen. Mä hengasin sen kanssa koko ajan ja no, meillä oli jotain säätöä. Oikeesti ollaan vaan hyviä kavereita, siksi olin aika hämmentynyt herätessäni. En oo ikinä kelannu, että meidän välille vois koskaan tulla mitään muuta kuin ystävyyttä. Mutta onneks se oli vain uni. Se siitä. Oli kyllä vähän ahdistavaa nähdä tätä ihmistä tänään. Täytyy kyllä vielä myöntää, että pidin jollain tavalla siitä unesta....

     Aamulla heräsin kuuden jälkeen automaattisesti. (???) Ja ulkona oli valkoinen maa! AAAaaaAAAAaaAAA luntaaa! Lumi on kivaa. Tuli jouluinen fiilinki kouluun mennessä. Joulukin on kivaa, mutta ei sitä silti pitäis ailkaa mainostamaan lokakuussa. Se on perseestä se kaupallisuus se.

    Koulu meni siinä sillai tällai. Oli ihan hauskaa. Hymyjä, naurua ja perjantaihysteriaa ehkäpä. Äskön oli orkesteri harjotukset. Ne meni hyvin ja oli hauskaa hauskaa. Tykkään soittamisesta vaan niin älyttömästi. Mutta silti musta tuntuu, etten oo vielä heti lukion jälkeen valmis hakemaan sibisakatemiaan. En taidoiltani, enkä varmaan henkisestikään. Musta tuntuu, että tarviisiin pari vuotta sellasta aikaa, että voisin selvittää päätä ja valmistautuu henkisesti ja hioo soittotaitoja. Ja kaikkein mieluiten, tää kaikki tapahtus kaukana poissa kotikaupungista. Saisin rakentaa oman elämän rauhassa muualla, ennen kuin hakisin kouluun, joka veis mut lähemmäs unelmaani. 
     Mä keksin joskus viikko sitten yhden vaihtoehdon, mitä voisin tehdä lukion jälkeen. Voisin opiskella itteni soitinrakentajaksi! Se olisi niin siistiä. Voisin itse rakentaa omat soittimeni ja tehdä sitä myös joskus sitten työkseni. Lisäksi saisin perehtyä mun soittimeen ihan läpensä. Mistä se ääni loppujen lopuks tulee, mikä kaikki vaikuttaa siihen ääneen ymsyms. Ja sen pari kolme vuotta, mitä se koulutus kestää, voisin treenaa tota soittamistakin ihan urakalla. 
Mutta toisaalta, onhan mulla vielä aikaa miettiä, miten saan pääni tyhjennettyä lukion jälkeen ja missä rakennan sitten sen oman elämän.

        Muhun on iskenyt vaihteeksi piirustus vimma. Yllä oleva kuva syntyi viime yönä. Piirtäessä en katsonut mallia, vaan ihan ulkomuistista. Mittasuhteet semisti heittää, no joo joskus paremmin sitten. Ja löysin kynäpurkista yhden PEHMEÄN lyijykynän. Ahhh sillä piirtäminen oli rakkautta. 

Mä en tykkää, kun vanhojen postausten kuvat on pieniä. Nyt kun ulkoasu on erilainen, ne ei sovi. Mut ei voi mitään. 

Tässä taas pitkä sepustus tajunnan virtaaaaaaaaaaaaa. Heippa.