mielialat pomppii jatkuvasti ylös alas.

Cheek - Mielialat ylös alas

Voiko puperteetti tulla kaks kertaa?

    Mun mieli on taas mennyt koko viikon ihan ihmeellistä rataa. On tapahtunut niin paljon kaikkea kivaa, mulla on ollut ihan tajuttoman hyviä fiiliksiä, on tuntunu, että kyllä kaikki järjestyy. Kyllä kaikki tulee menee hyvin, koska kaiken kuulukin mennä hyvin. Ei mun tarvitse huolehtia. Ja samassa, on fiilis kääntyny ihan päinvastaiseksi. Mikään ei ole sujunut, on tutunut siltä, että ei minkään kuulukaan sujua mun kohdalla. Koska oon vaan tämmönen. Miks mä ansaitsisin onnistumisia? Seinät ovat ruenneet kaatumaan päälle ja mä oon vaan seissyt pienenä ja avuttomana niiden keskellä, eikä kukaan ole kuullut mun avunhuutoja.

    Ihan tajutonta, miten nopeesti iloset hetket voivat muuttua ahdistaviksi ja niin täyteen pahaa oloa. Tänäänkin mulla on ollut tosi kiva ilta, oon viettänyt aikaa perheen kanssa pitkästä aikaa. Ja sitten, äsken luin yhden sähköpostin. Se sai mut itkemään. Se toi mun mieleen yhtiä kauneimpia ja rakkaimpia muistoja ja asioita, joista oon viime aikoina joutunut luopumaan vaikka en olisi halunnut. Se on niin ristiriitasta. En haluu muistella kauniita muistoja, vaikka ne saa mulle hyvän mielen ja niiden kautta voin elää ne ihanat hetket uudestaan, koska samalla ne tuo kamalan ikävän ja ahdistuksen jota karkuun haluaisin vaan juosta.

Miten rakkaat muistot voivat satuttaa niin paljon?

    Tänään alkoi syysloma. Musta tuntuu, että oon elänyt tän viikon vaan tätä lomaa varten. Jotenkin mä en vaan jaksa. Lomalla tiedossa kaikkea hauskaa kera mahtavien persoonien. Viikon päästä tällä hetkellä olen yhden ihanan luona kaukana poissa kotoa! Oon oottanut tätä montamontamonta viikkoa, ja enää viikko tarvitsee odottaa, että nään tämän ihanan taas. Jei. Mutta silti, koska tiedossa on kaikkea kivaa, niin mä mietin: osaanko mä oikeasti nauttia siitä kaikesta kivasta? Ehkä kohta mä unohdan sen elämän ilon ja sen vatsanpohjassa kuplivan odotuksen ja sen kaiken pienen kauniin, mitä elämä on täynnä. Jos mä vaan keskityn kaikkeen epäoleelliseen ja turhaan stressaamiseen, enkä enää osaa nauttia elämästä. Ei. Ei. Mä en halua unohtaa. Mä en halua unohtua. En halua unohtua seisomaan vaan paikalleni. En halua, että kaikki kivat jutut valuu virran mukana mun ohi ja mulla ei ole voimia tarttua niihin kiinni. Ne vaan jatkaa matkaa ja mä jään yksin. Mä en halua jäädä yksin.

Mua pelottaa, miten tässä käy.

kuvat: we<3it