elämä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa, joten mikset yrittäisi hymyillä?

viikon alussa luulin, että tästä viikosta tulisi taas yhtä helvettiä. mutta jollain ihmeellisellä tavalla oon saanut jostain jotain ihmeellistä energiaa. mä en tiedä mistä se tulee, miten se tulee tai miksi se tulee, mutta on se ihan kivaa. on ollut ihan hyviä fiiliksiä viime päivinä.

oon jopa joinain päivinä nauranut. oon nähnyt sen toivon häivähdyksen ja jopa saanut siitä jonkinlaisen otteen. saa nähä milloin se ote lipeää taas.

oon viime aikoina miettinyt paljon asioita. tajusin, kuinka poikki mä oon. lopussa ja väsynyt tähän kaikkeen. mä oon palannut moniin muistoihin ja tajunnut niistä juttuja, joita aijemmin ei ole miettinyt. yksi ihminen on myös ollut mun mielessäni. oon kelannut aikaa taakse päin. uudestaan ja uudestaan. ja vielä kerran uudelleen. oon ehkä tajunnut hänestäkin asioita. sen ainakin, että häntä en voi unohtaa. ehkä koskaan. vai voiko aika tehdä sen puolestani?

we<3it