22. joulukuuta 2012

luut ja niiden ytimet.

maailmanloppu jäi siis jälleen kerran tulematta.
viimeinenkin konsertti ohi ja loma täällä ohoi! ja loman alku toi tullessaan heti flunssan alun jippiii..... ärsyttävää, stressin laantuessa se iskee aina heti. jouluun on kaksi yötä. eilen viimestelin viimeset lahjat. enää ne pitää saada pakettiin.

näin viime yönä unta yhdestä mun koulun pojasta. meillä oli ihan selvästi jotain säätöä siinä unessa, vaikka oikeasti en edes tunne häntä. jotain olen tanssiessa jutellut. heräsin yöllä puoli neljän jälkeen, siihen tunteeseen että "nyt mä olen onnellinen." no olin juuri nähnyt tuon unen. nukuin sitten aamulla tunnin ja vartin pommiin ja myöhästyin kenraaleista kolme varttia. hups. kroppa meni nopeasti lomavaihteelle.

en tiedä miksi apeus hiipi luihini ja niiden ytimiin. tuo uni hämmensi minua vähän. mietin päivän mittaan monesti sitä erästä taas. jauhoin sitä samaa paskaa, kiersin samaa ympyrää. mutta asia on nyt niin, että mä en voi tehdä yhtään mitään sen asian tai ihmisen suhteen. mun pitää vaan oppia elämään sen kanssa.

odotan sinua täällä, odotan vaikket palaisi koskaan. tai sitten odotan vain niin kauan, kunnes aika parantaa mun haavat. voidaanko me sitten taas olla ystäviä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti