pikkuinen poika kahlaa lantiota myöten lumessa.
kaupunki on parissa päivässä hautautunut valkoiseen vaippaan, ihan niin kuin muumilaakso konsanaan.
on aika hassua. tavallaan tuntuu, että vastahan oli kesä ja ne kesän ihmisen. ja nyt jo on maa ihan valkoinen ja jouluun kakskytneljä päivää. mä pidän talvesta. se on ihan kuin jostain sadusta.
nyt kun koeviikko on ohi, tutkinto on ohi, eikä oo mitään stressaamisen aihetta, alkaa munkin mieleeni hiipiä se sama vatsanpohjassa kutitteleva joulun odotus, ihan niin kuin lapsena. se joulun fiilis on vaan jotain niin hienoa. mä en ymmärrä ihmisiä, jotka stressaa joulusta ja joululahjoista. eikö se riitä, että saa rauhassa olla läheistensä kanssa ilman kiirettä?
mua edelleen harmittaa se torstain tutkinto. mutta ehkä mä oon silti tajunnut sen, että kolmonen on oikeesti hyvä numero, varsinkin kun mulla on vielä puolet tekemättä.
mulla on nyt iloinen ja rento ja jollain tavalla tosi seesteinen fiilis. eräs ihanainen tyttönen saapuu tänään tänne kaukaa landelta. se tekee mut iloiseksi. kaikki tuntuu tänään olevan hyvin. ehkä mä en tällä kertaan vain kuvittele sitä, vaan ehkä kaikki on oikeesti hyvin.
ps. kuvat on täältä taasen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti