6. joulukuuta 2012

sä et olisi aamulla siinä, sen tajusin minäkin.


Sä et olisi aamulla siinä,
Sen tajusin minäkin
Olisi tää ilta ja yö,
Ja sitä minäkin halusin
Ja sä pidit sun sielusi kiinni,
Sitä yritin minäkin
Etten saisi rakastaa,
Sen kuitenkin
Sen kuitenkin
Mokasin

 kävelin pakkasessa ja mietin niitä näitä ihmeitä ja epäihmeitä. sitten havahduin kuulemaan tuon yllä olevan kertosäkeen. piti kelata kappale alkuun ja kuunnella jokainen sana tarkasti. ei ei ei voi mikään kappale osua noin täydellisesti. yllä on kuin suora kuvaus eräästä illasta ja yöstä viime kesältä. mitä helvettiä?
meni tavallaan fiilis vähän pilalle, koska mietin tuota kivaa iltaayötä. se tuli taas mieleeni, eikä lähde sieltä ihan heti pois. mä taidan olla ainoa, jolle sillä yöllä on vielä jotain merkitystä.


tänään oli kaverin ylppärit. oli kivaa. tänään leivottiin pipareita. tuli hyviä. ainiin itsenäisyyspäiväkin on. ihan hauskaa sekin. mä oon ollut vähän hukassa viime aikoina mun tulevaisuuden suhteen. jotenkin meni hetkeksi usko omiin soittotaitoihin ja motivaatioon ja kaikkeen muuhunkin, mikä liittyy klassiseen musiikkiin. mutta jotenkin eilen mä löysin sen uudelleen! mä vaan jotenkin tajusin jälleen, miten tärkeetä se on mulle. nyt kun tutkinto on ohi hetkeksi, eikä mulla ole mitään paineita soittamisen suhteen, voisin vaan koko ajan soittaa ja soittaa ja soittaa ja ja ja. hassua, mutta erittäin mukavaa.

ps. kuvatkuvat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti