tiedättekö sen tunteen, kun selvät tulevaisuudensuunnitelmat murskaantuu hetkessä? kaikki menee ihan uusiksi, koska maailman realiteetit vetää sua turpaan.
tiedättekö sen tunteen, kun voisi vain nukkua ja nukkua ja nukkua, mutta samalla pelottaa ettei sitten yöllä enää nukutakaan?
tiedättekö sen tunteen, kun silmät ovat koko ajan valmiit itkemään ja räpytät sitä yli määrästä kyynelnestettä vähän väliä takasin jonnekin silmäluomien alle?
tiedättekö sen maun, kun suussa on samaan aikaan kylmää kahvia ja tummaa taloussuklaata?
se maku on ainut hyvä asia tässä päivässä.
mä tiedän kaiken tuon ja voin sanoa, että mun pään sisään on noussut samanlainen sumu kuin se, mikä peitti alleen tämän kaupungin tänään. jotenkin vaan.... turha kai suunnitella mitään tai haaveilla mistään, kun kaikki aina lyödään palasiksi kerta toisensa perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti