26. tammikuuta 2013

maailmankuvat törmäyskurssilla.


eilen juttelin ystävien kanssa matkustelemisesta. sanoin, että haluaisin hirveästi matkustaa, mutta en halua lentää koska se saastuttaa niin paljon. yksi ystävä nauroi ja sanoi ettei hän jaksa koskaan ajatella sellaista. siinä kohtaa ekan kerran maailmakuvat kolahtivat voimakkaasti yhteen. tämä mun ystävä on aivan ihana ihminen ja mulle tärkeä, mutta jotenkin siinä kohtaa vaan kolahti. 

mä ihmettelen, miten jotkut eivät jaksa ajatella ympäristön hyvinvointia. kyllä mä tiedän, että maailmassa on paljon sellasia ihmisiä, mutta se ajatus ei vain istu mun maailmankuvaani. me kaikki asumme täällä yhdessä, siispä myös meidän kaikkien pitäisi jaksaa ajatella edes jollain tasolla, mitä vaikutuksia tekemisillämme on. kuitenkin kaikki mikä vahingoittaa maapalloa, vaikuttaa lopulta meihin itseemme. tämäkin ympyrä sulkeutuu jossain vaiheessa, ja silloin me vasta havadumme siihen, että jotain pitäisi oikeasti tehdä. silloin se 'jotain' on jo liian myöhään. mä en halua moralisoida ketään, kannustan vaan vähän miettimään pieniä juttuja.

mulla on nykyään monesti huono omatunto siitä, että syön lihaa. oon yrittänyt vähentää sitä, mutta lihanruoka on mun mielestä hyvää ja pienestä asti oon ollut aika nirso kasviksille. mutta ehkä mä alotan kasvispainotteisemman ruokavalion sitten, kun oon muuttanut pois kotoa. silloin voin itse valita mitä ruokaa laitan. lisäksi mä opettelen nyt ajamaan, siitäkin poden huonoa omatuntoa toisinaan. jotenkin vaan ähh tuntuu että teen väärin. puhdas ympäristö on mulle kumminkin tosi tärkeä asia. ehkä mä en ajele paljoa sitten, kun kortti on taskussa. lihansyönnin ja ajamisen takia mä yritän parhaani mukaan olla ostamatta turhia juttuja ja sitten kun ostan, yritän ostaa lähellä tuotettua, luomua, reiluakauppaa, sademetsä-, delfiini-, ja/tai joutsenmerkittyä, käytettyä. sekä tottakai lajittelen roskat. 

pieniä juttuja ajattelemalla ja tekemällä voi saavuttaa oikeesti paljon, jos me kaikki seitsemän miljardia tehtäisiin ne jutut.


ehkä saataisiin yhdessä vielä joskus maapallo hymyilemään.


ps. löysin äsken tämän. loistava teksti ja mun huono omatuntoni vain kasvaa......

2 kommenttia:

  1. Oon täysin samaa mieltä! Ja sama omatunto kolkuttaa minuukin. Sit yks, mitä en saata ymmärtää on se, miten jotkut voi vielä tässä tietoisuudesta kiistää koko ilmastonmuutoksen! Ei sitä voi uskotella olemattomaksi. Enkä myöskään ymmärrä näitä "no hyvä vaan, että lämpiää eikä tarttee asuu jääkaudella" -ihmisiä! Jos välttämättä tarvitset omaa autoa, kannattaa ehkä satsata kerralla (hieman kalliimpaan) ympäristöystävälliseen autoon :)

    Miulle vaatekaupat on epämiellyttäviä paikkoja, sillä on hirmu vaikeaa (oikeastaan mahdotonta) löytää perusvaateliikkeistä jotain muuta, kuin niitä made in bangladesh/india/kambodža rytkyjä :( suosittelen katsomaan esimerkiksi sellasta sarjaa, kuin "verta, hikeä ja t-paitoja". Voisi ehkä löytyä vielä areenasta, tai enkunkielisenä youtubesta. Siinä kuusi brittinuorta lähetetään kehitysmaiden vaatetehtaisiin elämään samalla palkalla ja samoissa oloissa, kuin länsimaalaisten vaatteita tekevät ihmiset. Ei ole mukavaa katsottavaa, mutta erittäin tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa samanhenkisyyttä! Ihmisiä, joita ei kiinnosta ympäristön hyvinvointi tai he eivät muuten vain jaksa ajatella asiaa, on paljon, mutta onneksi joukossa on niitäkin jotka tekevät kaiken voitavansa puhtaamman ympäristön puolesta. Jatkuvasti tapahtuvaa ilmastonmuutosta ei tosiaankaan voi vain uskotella olemattomaksi, niin kuin hyvin sanoit.

      Tällä hetkellä en kyllä onneksi tarvitse omaa autoa, kaupungissa kun asun niin julkinenliikenne ja polkupyörä kunniaan! Mutta opettelen ajamaan koska isällä on mahdollisuus se taito mulle opettaa, joten otin hyödyn irti tästä mahdollisuudesta, niin ei sitten myöhemmin (jos elämä heittää sellaiseksi että kortille on käyttöä) tarvitse maksaa itse autokoulua. :) Jos joskus päädyn jonnekin korpeen asumaan ja tarvitsen sen oman auton, niin ehdottomasti olen valmis maksamaan enemmän, kunhan vain se auto olisi mahdollisimman ympäristöystävällinen.

      Vaatteissa mua harmittaa toi sama juttu. Suosin erittäin paljon kirppareita, vaikka monestihan sieltäkin löytyy ihan samanlaisia bangladeshissa valmistettuja vaatteita. Jotenkin se kumminkin helpottaa kun tietää, jonkun käyttäneen niitä jo ennen mua, enkä itse osta niitä uusina. Areenasta löytyy pari jaksoa "Verta, hikeä ja luksusta" -ohjelmaa. Siinä on nuoria ghanalaisissa elektroniikkatehtaissa ja kaatopaikoilla. Sama periaate kumminkin kuin tuossa "Verta, hikeä ja t-paitoja" - ohjelmassa.

      Kiitos sulle vielä kommentista! Mahtavaa kun joku ottaa kantaa. :)

      Poista