Haloo Helsinki - Vapaus käteen jää
Kun elämässä kaiken menettää
silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan
En aikasemmin ole tykästynyt yhteenkään kyseisen bändin biisiin, mutta tämä kertosäe meni suoraan luuhun ja sen ytimeen ja ehkä siitäkin vielä eteenpäin verenkiertoon. Vaikka koskaan tässä elämässä en ole kaikkea menettänyt, silti jotenkin noi sanat kuvastaa tajuttoman hyvin mun sielun maisemaa. Niistä huokuu suru ja ahdistus, mutta samaan aikaan jostain taustalta pilkistää toivo. Joskus elämä on vaan todella raastavaa. Jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa. Ja joskus taas elämä on parasta, mitä mulle on koskaan tapahtunut. Silti kaikkien muistojen ja menneisyyden tapahtumien päälle ei muodostu kullattua pintaa, vaan osa säilyy karkeina ja särmikkäinä. Yhtä terävinä kuin silloin, kun ne satutti ensimmäisen kerran ja siksi ne satuttaa aina uudestaan. Mutta siitä huolimatta niiden kanssa voi oppia elämään.
Musta on pelottavaa se, miten nopeasti aika menee. Vastahan mä itse olin pieni ja viaton lapsi, elin vain päivän kerrallaan. Ja nyt mä olen ihan aikuisuuden kynnyksellä, yksi askel, niin olen senkin ylittänyt. Enää en voi elää päivää kerrallaan, vaan pitää koko ajan tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Pitää oikeasti miettiä tulevaisuutta. Monia erilaisia kivoja asioita tulee tapahtumaan lähiviikkoina. Onneksi mulla on nyt sellainen olo, että hauskat asiat eivät mene multa tällä kertaa ohi. Ne ei vaan ajelehdi mun ohitse, vaan mä saan niistä tiukan ja pysyvän otteen. Voisin kerrankin yrittää nauttia kaikilla sielun ja ruumiin voimilla. Jospa mä pitkästä aikaa jaksaisin kiivetä sen rankan ylämäen ihan ylös asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti