tänään tuli tarpeeksi talvesta.
luontoäiti, sinä ilkeä vanha noita, lumi riittää jo, kiitos.
nyt minä odotan kevättä.
sen lintuja.
sen aurinkoa.
sen tuoksua.
sitä, että mä en enää vain uneksisi siitä, vaan mä hengittäisin sitä ja mä eläisin sitä.
se eläisi ulkona, sisällä, minussa, mun vierellä, maassa, taivaalla, lähellä, kaukana.
se eläisi ja olisi olemassa ja todellinen ihan kaikkialla, minne mä katsoisin ja missä mä kulkisin.
mä haluan nähdä jo sen paljaan asfaltin, jota pitkin mun jalat tykkää juosta ja laudan rullat rullata.
minä haluan kevään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti