Näin myös, että lokki oli tehnyt pesän yhden talon räystääseen. Voi sen talon asukasparkoja kun poikaset kuoriutuvat.
Tänään oli kevään viimeinen konsertti. Soitin soolona. Mutta tällä kertaa jännitys ei syönyt säveliä, ei rikkonut rytmiä, ei jäykistänyt tunnelmaa. Mä seisoin siinä ihmisten edessä, hengitin syvään, rentouduin. Ja ekaa kertaa mä ihan oikeasti elin joka ainoa sävelen läpi, minkä mä soitin. Löysin sen oikean fiiliksen, melankolian ja pienen tuskan kipinän. Koko kappaleen olin kuin jonkun kuplan sisällä, toisessa haikeassa maailmassa, missä on syksy ja joku tuudittaa lastaan melankolisen kehtolaulun tahtiin. Oi tuo konsertti meni hyvin.
Salaa soitin tuon kappaleen Vihreäsilmäiselle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti