Viime yönä näin ihanaa unta. Siinä oli kiva ihminen ja sain olla sen kivan ihmisen lähellä käsi toisen kädessä. Oli tosi tyhmää herätä siitä, mutta onneksi aurinko sentää paistoi silloin mun huoneeseen.
Tänään se yksi kiva kysyi multa: "Ootsä aina noin hyvällä tuulella vai leikitsä vaan jotain?" Kaikkein hassuinta tässä oli se, että tuolla hetkellä mä en itse kokenut olevani hyvällä tuulella vaan äärimmäisen turhautunut. Ja mitä hän tuolla oikein tarkoitti? Mä en ymmärrä. En mä mitään ole leikkinyt, vaan ihan oikeasti olen ollut hyvällä tuulella joka päivä. Hänestä ja hänen ajatuksistaan on niin vaikeeta ottaa selvää...
Mun töissä on muuten ihan pirun hyvät luontaisedut, nimittäin: kaduilta saa hirveesti ilmasta ruokaa! Tänäänkin kun tulin kotiin reppuun oli tarttunut mukaan pussillinen tuc-keksejä, purkki chili-paprika crème fraîchea ja iso luomujuusto. Köyhä opiskelija kiittää! Ja muutenkin musta on hauskaa pyöriä päivät pitkät kaupungin kaduilla ja kohdata erilaisia ihmisiä.
Nyt mä en ole enää hyvällä tuulella, vaan mua vähän itkettää. En tiiä miksi. Kuuntelen sadetta. Ehkä se rauhoittaa tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti