Mä tunnen kuinka mun stressitaso nousee. Pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tota sekä hoitaa vielä tuokin, ottaa selvää siitä ja tarkistaa tämä ennen ensi viikkoa. Lisäksi pitäisi käydä töissä ja lukea ylppäreihin. En oo koskaan aikasemmin ollut näin stressaantunut kesällä. Mä tunnen vaan sen, miten mun sisällä kuohuu eikä mun mieli tai kroppa pysty rauhottumaan.
Stressin lisäksi mua suruttaa. Mua suruttaa koska en näe sitä yhtä kivaa enää koskaan huomisen jälkeen. Vielähän olisi huominen aikaa yrittää vaikka mitä, mutta se että joutuisi kauheasti yrittämään jotain tuntuu kauhean teennäiseltä. Joten ehkä asioiden pitää antaa mennä niin kuin ne on mennäkseen. Huominen vielä ja sitten ehkä joskus sattumalta törmään häneen, ehkä en.
Nyt tuntuu, että pää hajoaa. Liikaa tekemistä, liikaa ajattelemista, liikaa hoidettavaa, liikaa suunniteltavaa. Liikaa kaikkea. Ai mikä kesäLOMA?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti