Until Monday morning feels another life.

Olen kotiutunut. Oli oikein kiva työreissu. Menetin baarineitsyyteni, kun kävin äidin serkun kanssa yhtenä iltana baarissa katsomassa yhtä bändiä. Yllätyin kyllä positiivisesti, yllättävän hyvää musiikkia. Ja muutenkin oli hauska ilta.

Sitten eilen tapasin Vihreäsilmäisen ja oi kuinka kivaa olikaan. Me istuskeltiin ja jubattiin ja käveltiin ympäriinsä. Hän näytti mulle kotikaupunkiaan, koska en ollut siellä koskaan aiemmin käynyt. Törmäsimme hänen tyttöystäväänsä ja sitten hengailtiin loppuilta yhdessä. Kieltämättä olin vähän pettynyt koska sen saanut olla koko iltaa Vihreäsilmäisen kanssa kahden ja koska en tunne hänen tyttöystäväänsä oli aluksi vähän sellainen kolmaspyörä -olo, mutta kyllä se tunnelma pikkuhiljaa siitä rentoutui. Käytiin katsomassa muutamia taiteellisia esityksiä, koska taiteiden yö, ja lopuksi mentiin syömään herkullisia falafel-pitaleipiä. Mä olen vain niin iloinen ja onnellinen siitä, että mä tiedän voivani lähettää Vihreäsilmäiselle aina viestiä "nähdäänkö?" kun liikun siellä suunnalla. Ja jotenkin, meidän välillä ei jäätänyt ollenkaan kun oltiin kahden jei!

Kun viime yönä hyppäsin pois bussista, kuulokkeista kantautui Coldplayn 'Every Teardrop Is A Waterfall' ja mä olisin vain voinut rynnätä juoksuun kesäyön syliin, koska mulla oli niin hyvä olo. Mulla oli tajuttoman hyvä olla, olin onnellinen ja olen edelleen. Elämä on huikeaa!