Olisipa hienoa omistaa alttoviulu ja kaiken lisäksi osata myös soittaa sitä. Onneksi saan parin viikon päästä kokeilla millaista olisi soittaa sellaista hiphei!
Eilen näin muutamaa kouluystävää kerrankin muuallakin kuin koulussa. Oli hauskaa, juoruttiin pitkälle yöhön. Mutta voi pari juttua olisin voinut ehkä jättää sanomatta...
Sitten viiletin pyöräni selässä syysyön koleudessa Coldplayn tahdissa kotia kohti. Taivaalla oli hurjasti tähtiä. Mä hymyilin niille ja ne hymyili mulle takaisin. Oli kaunis yö.
Ja nyt mä neulon taas villasukkia. Ne on porkkanan väriset.
Ainiin. Blogin nimi muuttui, koska edelliseen kyllästyin eikä tää blogi oikein vastaa enää sitä, millaiseksi sen alunperin perustin. Mutta eipä se mitään, tykkään tuosta uudesta, sopii paremmin. Osoitteenkin vaihdoin: nauruonkauneinta.blogspot.com on uusi.
Mä olen löytänyt itsestäni sen positiivisemman puolen taas esiin. Maailmassa on niin hurjasti kaikkea kaunista, niin miksi mä valittaisin jostain turhasta, kun voisin vain imeä asioiden kauneutta ja ihanuutta itseeni. Tottakai välillä tulee niitä huonoja päiviä, jolloin hieman ahdistaa ja asiat tuntuu olevan sekaisin, mutta niitä tulee kaikille. Ja ne päivät kertoo vaan siitä, että elämä on tasapainossa. Huonojen päivien jälkeen toivottavasti aina palaan lopulta siihen onnellisuuden tunteeseen, mikä on kuplinut mun sisällä puoli vuotta.
Mä en ole syntynyt tänne itkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti