20. syyskuuta 2013

On peittävää kohinaa silmien edessä.



Tänään tuuli niin paljon, että meinasin nousta sateenvarjoni avulla ilmaan. Olisinpa noussutkin ja lentänyt täältä johonki toiseen todellisuuteen niin kuin Maija Poppanen, sillä tässä todellisuudessa on asioita jotka mua harmittaa.

Tai jos vain muuttuisin kolibriksi tai perhoseksi ja katoaisin hetkeksi lepäämään, vaikka yksi aamu sateenkaari päättyikin meidän kotiimme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti