Sataa, sataa, ropisee, pilipili pom, pilipili pom. Ulkona leijailee jonkinlainen sateen ja sumun sekoitus. Ihan kuin joku suihkuttaisi vettä sumutepullolla. Mielessä on pyörinyt paljon juttuja viime päivinä, mutta en ole osannut ilmaista niitä sanoin. En ääneen enkä kirjoittamalla. Itseilmaisu on välillä ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Tänään Maya tulee tänne ja mä yritän parhaani mukaan tehdä hänelle sen, mitä mä olisin jonkun toivonut tekevän mulle vuosi sitten, kun mulla oli vaikeaa. Toivottavasti, mä onnistun piristämään häntä vaikka marraskuu onkin alkanut synkeästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti