5. marraskuuta 2013

When am I gonna see that pretty face again?

Bussissa istuin yksinäni ja kuulokkeista soi tämä ja tämä. Bussin viereen pysähtyi auto, jossa pelkääjän paikalla istuva nainen heilutteli käsiään musiikin tahtiin. Hän nauroi ja niin taisin naurahtaa mäkin. Hetkeä myöhemmin bussiin nousi suloinen pieni tyttö ja seuraavalla pysäkillä kivan näköinen nuori mies. Salaista katseiden vaihtoa. Mistä näitä vilkuiltavia ihmisiä oikein mun eteeni kävelee? Ei siinä mitään, hauskaa vaan, että on sellaisia mukavan näköisiä ihmisiä, joita voin katsella. Ja kivaa myös, jos ne katselee takaisin. Jäätiin samalla pysäkillä ja juuri ennen kuin ovet avautuivat hän vilkaisi mua vielä hymyillen. Minäkin taisin pienesti hymyillä. Sitten hän astui ulos ja oli pian kadonnut marraskuun sateiseen iltaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti