Jatkuva sisällä istuminen alkaa puuduttaa jo kamalasti. Oon sulkenut kaiken muun elämän kodin ulkopuolelle ja seurana mulla on vain bilsan kirjat ja muistiinpanot, sekä muutama muu oppikirja. Mitäs muuta sitä seuraksi tarvitsisikaan?
Mun mieleen on viime päivinä hiipinyt yksi asia, josta unelmoin kauan sitten. Luulin, että se olisi jo hiipunut lopullisesti pois, mutta siellä mielen perukoilla se on nyt nostellut varovaisesti päätään ja kuiskaillut: "Hei huhuu, täällä minä olen edelleen!" Vähän hämmentää, koska yhteishaku ja kaikki on nyt. No kyllä mä tiedän minne mä tänä keväänä haen ja toivon tosiaan että pääsen kouluun, mutta jos tuleekin välivuosi, niin ehkä sitten pitää vähän pohtia uudestaan tätä herännyttä unelmaa...
Nyt kuitenkin odotan kaikkein eniten sitä elämää, joka odottaa mua kahden viikon päässä. Silloin mä heitän koulukirjat hetkeksi nurkkaan ja juoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti