Kuinka saisin ahdistuksen kuriin?
Se nousee mieleeni
aina pimeän tullen
ja kietoo kätensä ympärilleni
liian tiukasti eikä päästä irti
vaikka anelen.
Kuinka lakata ajattelemasta yksinäisyyttä?
Se on koko ajan kaikkialla
ja yrittää tukahduttaa
sekavia ajatuksiani
vaikka pyydän
ettei se tekisi niin.
Päivisin mä olen iloinen, näen ihmisiä, nauran muiden mukana. Missään ei ole jälkeäkään ahdistuksesta tai yksinäisyydestä, kaikki on tosi hyvin. Mutta kaikki tuo muuttuu kun aurinko laskee. Silloin ahdistus hiipii pimeydestä käsi kädessä yksinäisyyden kanssa. Ne kahdestaan piirittävät mut ja valtaavat mun mielen työntäen kaikki päivän ilot piiloon, pois mun ulottuvilta.
Mä en ymmärrä miten asiat menivät tähän. Mähän olin niin onnellinen vielä hetki sitten. En tiedä, mikä sai mut epävarmaksi ja pelkäämään, mutta enää en saa niitä tunteita pois pimeällä. Koska viikko sitten muistin, miltä tuntuu turvallisuus, kodin lämpö ja ystävyys, ehkä mä silloin tajusin, ettei noita asioita ole vielä täysin kehittynyt tänne uuteen paikkaan. Ainakaan samalla tavalla ne eivät ole täällä läsnä, kuin mitä ne ovat entisessä kotikaupungissani. Mutta toisaalta, ne ovat muodostuneet ja kehittyneet sinne yhdeksäntoista ja puolen vuoden ajan, joten ihmettelisin jos ne olisivat jo samanlaisia täällä, missä olen asunut vasta kuusi viikkoa. Silti monesti iltaisin tuntuu pahalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti