ylpeä suomalainen

Vaikka minua ei kiinnosta politiikka, enkä siitä mitään ymmärrä, silti JOS SAISIN ÄÄNESTÄÄ OLISIN ÄÄNESTÄNYT HAAVISTOA JA SITÄ ÄÄNESTÄISIN MYÖS TOISELLA KIERROKSELLA.

hymyilen.

:)

J'adore le Paris.

   Mulle tuli yhtäkkiä aivan tajuton halu matkustaa taas Pariisiin! Oon käynyt siellä kerran ja rakastuin kerta heitolla siihen kaupunkiin. En niihin nähtävyyksiin (eiffeltorni on niin ruma et se rupee olee jo aika hieno), vaan niihin katuihin, salaperäisiin kujiin, vanhoihin taloihin, katukahviloihin ja erilaisiin ihmisiin. Ja nyt kun viime syksynä aloitin ranskan opiskelut, niin olisi aivan superii päästää Pariisiin. 

  Ja ehkä maailman paras elokuva sijottuu myös Pariisiin. Amelie. Rakastan.

Je t'aime, Paris.

A heart, a soul, a spirit, a friend

  Aamulla oli vaikeinta herätä. Tennarit ja jäinen maa, liian liukas yhdistelmä. Koulussa opiskelu ei maistunut. Kaverit nauro mulle ja sai mut nauramaan. Punaruskeat hiukset ja hienot vaatteet miellytti silmiä. Salaisia katseita. Koulun jälkeen iltapäivähysteriaa bussipysäkillä lumisateessa hauskassa seurassa. Bussikuskilta uusi bussikortin suoja, koska vanha oli kuulemma kivikautisen huono. Mielessä ne punaruskeat hiukset. Likaiset silmälasit ja sormet jäässä. Ärsytti, mutta samassa olikin taas hauskinta. Kaapissa parasta suklaata, jota en saa syödä. Mutta söin silti. Ulkona on talvi ja kengän pohjassa reikä. Tarviin kahdet uudet kengät. Vihdoin viikonloppu. Se ei oo varmaan koskaan ollut näin tervetullut. Yksi valo ja viisi kynttilää. Nyt mielessä kiireinen viikonloppu ja edelleen ne punaruskeat hiukset. Kumpaa pitäisi ajatella enempi? Valitsen ne punaruskeat hiukset.

Nyt jotain musiikkia.

hiljainen talo ja kaikki valot päällä.

   Äsken täällä oli ihmisiä. Nyt olen vain minä. Hiljainen talo, mutta kaikki valot päällä. Ajoittain tuntuu että hiljainen talo huokaa, mutta se taitaakin olla vain naapurin pesukone seinän takana. Mutta ehkä nämä seinät kuuntelee mun yksinäisiä juttuja. Hiljaa itsekseen ne miettii kuulemaansa, eikä kerro mun salaisuuksia kenellekkään. Pöydällä paljon makeaa syömistä, yök. Oon syönyt niitä jo ehkä liikaa. Miksi kukaan ihminen ei halunnut ottaa niitä mukaansa lähtiessään? 

  Suoraan sanottuna en uskalla mennä nukkumaan, koska paljon pelottavaa on pimeässä hiljaisessa talossa. Se on täynnä kertomattomia salaisuuksia, pimeässä liikkuvia henkiä, arvaamattomia asioita, tietämättömyyttä ja pelkää mustaa pimeyttä. Odotan että joku tulee kotiin, sitten uskallan sammuttaa valot. Ehkä lamput kerkee palaa loppuun ennen sitä. 

Pitää laittaa jotain ääntä tähän taloon! Hiljaisuus sattuu korviin.

Time's up.

  Kuulin eilen aamulla, että mun isosetä on kuollut. Surullista, mutta oli se periaatteessa odotettavissa. Olihan hän jo vanha. Nyt hänellä on varmaa parempi olla siellä jossain veljensä ja kahden siskonsa kanssa. Jotenkin hämmentävää, koska kävin eilen leffassa katsomassa elokuvan In Time, ja kuolema liittyy siihenkin aika vahvasti ja sitten kuulin ton isosedän pois menon.  

(Nyt ei kannata lukea eteenpäin, jos et halua tietää kyseisestä elokuvasta mitään.)

Eli tossa elokuvassahan on ideana, että jokainen elää kakskytviis vuotta ja sitten jokaisen käsivarressa oleva kello käynnistyy ja aikaa on jäljellä enää yksi vuosi. Aikaa käytetään maksuvälineenä, eli rikkaat voivat elää ikuisesti ja köyhät kuolee nuorina. Tää elokuva oli tosi hyvä mun mielestä ja se herätti monia erilaisia ajatuksia. Miettikääs, jos oikeasti jokainen pystyis näkemään toisessa käsivarressaan kellon, joka käy koko ajan taakse päin, sen jälkeen kun on täyttänyt kakskytviis. Aika vähenee ja vähenee ja sä itse tiedostat millon sä kuolet, ellet saa lisää aikaa. Tuntuu jotenkin pelottavalta. Sillon varmaan monet haluais mahdollisimman paljon aikaa itselleen. Mutta entä ne joilla on tuhansia vuosia elinaikaa? Silloinhan elämä varmaan kävisi tylsäksi, koska olisi loputtomasti aikaa tehdä kaikkea. Jos maailma toimis, kuin tuossa elokuvassa, mä haluaisin että mulla olis korkeintaan viikko kerrallaan aikaa. Haluaisin elää päivän kerrallaan, rikkoa rajoja, pitää hauskaa ja oikeasti nauttia elämästä. Ja kun lopulta en saisi enää aikaa lisää, mä kuolisin. En mä haluaisi olla täällä ikuisesti. Tästä elokuvasta ymmärsi, että jokaisen aika loppuu joskus. Jokaisen on joskus jatkettava täältä eteenpäin. So don't waste your time.

  Elokuvan jälkeen, mä istuin siinä leffateatterin penkillä ja näin sieluni silmin mun kuolleen isosetäni. Hänen toisessa käsivarressaan oli mustat, liikkumattomat numerot 0000:000:00:00:00 . His time's up.

12.000 syytä olla onnellinen

  Mä sain pari vuotta sitten mun kahdelta hyvältä ystävältä synttärilahjaksi kirjan 12000 syytä olla onnellinen. Tää kirja on kirjoitettu täyteen yksittäisiä sanoja ja asioita, joista voi olla onnellinen. Musta tää kirja on aivan ihana, sillä kun sitä lukee huomaa, miten pienistä asioista voi tulla iloiseksi. Joskus ajattelee, että voi kumpa saisin rahaa jotta voisin ostaa uuden villapaida ja uuden puhelimen. Mutta tarvitaanko niitä, jotta voisi olla onnellinen? Mielestäni ei. Jos huomaa elämän pienet ilot, pienet yksinkertaiset asiat kuten hymyn toisen ihmisen kasvoilla, syksyn värikkäät puut tai pienet kohteliaat eleet, voi olla onnellinen vaikka ilman rahaa.

  Aina jos mulla on jotenkin masentnut fiilis, mä otan tän kirjan käteen, avaan sen summamutikassa ja luen pari sivua. Siitä tulee oikeasti parempi fiilis. Tää kirja herättää monenlaisia ajatuksia ja joskus myös oon vähän itkenyt tätä lukiessani. Syytä siihen en tiedä. Maailmassa on paljon pieniä hyviä asioita, ne pitää vaan osata huomata ja niistä pitää osata nauttia.

yksi syy olla onnellinen voisi olla piiretty ruiskaunokki.

Mitä merkitystä on elämän pienillä iloilla?

Ne tekevät elämästä elämisen arvoista.

vuoden ensimmäinen aamu

  Vuoden ensimmäinen aamu alkoi niin, että ihana aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa tänne harmaaseen Helsinkiin. Maassa on valkoista, en tiedä onko se lunta vai vaan kuuraa, ihan sama, se on kiva asia silti. Kävelin huurteisen metsän läpi kotiin päin, oli kirpeän kaunis ilma. Vuoden alku näyttää totta tosiaan hyvältä. Toivottavasti se jatkuu samalla tavalla! Uuden vuoden tina oli sian näköinen, ehkä se tarkoittaa minua, sillä olen kai kiinalaisen horoskoopin mukaan sika. Ja tinan mukaan myös luvassa rahaa ja rakkautta tälle vuodelle, mitä muuta ihminen tässä elämässä tarvitsisikaan. Saapa nähdä mitä täskin nyt sitten tulee. :)

feikki valamista hellalla. ei oo takkaa.