Äsken täällä oli ihmisiä. Nyt olen vain minä. Hiljainen talo, mutta kaikki valot päällä. Ajoittain tuntuu että hiljainen talo huokaa, mutta se taitaakin olla vain naapurin pesukone seinän takana. Mutta ehkä nämä seinät kuuntelee mun yksinäisiä juttuja. Hiljaa itsekseen ne miettii kuulemaansa, eikä kerro mun salaisuuksia kenellekkään. Pöydällä paljon makeaa syömistä, yök. Oon syönyt niitä jo ehkä liikaa. Miksi kukaan ihminen ei halunnut ottaa niitä mukaansa lähtiessään?
Suoraan sanottuna en uskalla mennä nukkumaan, koska paljon pelottavaa on pimeässä hiljaisessa talossa. Se on täynnä kertomattomia salaisuuksia, pimeässä liikkuvia henkiä, arvaamattomia asioita, tietämättömyyttä ja pelkää mustaa pimeyttä. Odotan että joku tulee kotiin, sitten uskallan sammuttaa valot. Ehkä lamput kerkee palaa loppuun ennen sitä. Pitää laittaa jotain ääntä tähän taloon! Hiljaisuus sattuu korviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti