olipa kerran unelma.
suuri unelma pienen tytön sisällä.
unelma ammattilaisuudesta.
unelma maajoukkueen sinivalkoisesta paidasta.
joskus vielä siellä pelaisi nuori puolustava tähti.
hän ajatteli.
kertoi unelmansa ihmisille.
yksi sen tyrmäsi.
sanoi: sun pitäisi nyt jo olla parempi.
mutta hän ei silloin antanut unelmansa kuolla.
unelman liekin sammua.
vuosien kuluessa kuitenkin, unelman liekki himmeni.
himmeni ja hiipui, kunnes sammui kokonaan.
pian sen tilalle tuli uusi, pieni ja mitätön uuden unelman siemen.
pikkuhiljaa tuo siemen lähti itämään.
nyt jo isomman tytön sisällä kasvoi uuden unelman taimi.
pieni, hento ja hauras se vielä oli.
hän piti sen salassa.
ei halunnut kuulla noita sanoja uudestaan.
"sun pitäisi nyt jo olla parempi."
unelma kasvoi hiljaisuudessa, rauhassa ja verkkaan.
kukaan muu siitä ei tiennyt.
se oli salaisuus.
tietää että unelman luokse on vielä pitkä matka.
pitkä ja kivinen tie.
päätös kulkea se alusta loppuun, kaatumatta.
tämäkin unelma kasvoi suureksi.
hän siitä vasta muille kertoi, kun se oli tarpeeksi vahva.
kun se oli tarpeeksi vahva kestämään, jos joku yrittää sen kaataa.
kukaan ei tällä kertaa yrittänyt.
unelma jäi henkiin.
tuo unelma kasvaa edelleen.
se on vielä kaukana.
ei tänään, eikä huomenna.
ei vielä ensi vuonnakaan.
mutta joskus, joku päivä, hän pystyy koskettamaan sitä.
tarttumaan siitä kiinni ja vetämään sen aivan lähelle.
ja pitämään sen siinä.
tällä kertaa hän on päättänyt onnistua.
kurkota korkealle unelmiisi.
yritä saada edes yksi niistä kiinni.