olen kipeä.

Eka 'loma'päivä ja mä oon kuumeessa. Eilen iski ihan tajuton kuume.

Tatuointi kuume.

Haluisin nilkkaan jonkun hienon, pienen, sellasen millä on mulle oikeesti joku merkitys. Sellasen nerokkaan. Sitten haluisin ranteeseen tai korvan taakse jonkun vielä vähän pienemmän. Yksinkertasen. Vaikka G-avaimen. Se kertois, miten paljon musiikki oikeesti merkitsee mulle. Se on suuri ja pysyvä osa mun elämää, nyt ja aina. Mä en haluais isoo ja silmiin pistävää tatuointii. Sen pitäis olla sellanen pieni kiva yksityiskohta, jonka jotkut huomaa. Ei välttämättä kaikki, ei kaikkien tarviiskaa huomaa.

Mä haluan sellaisen NYT.

kuvat we<3it

! ! !

yksi ainoa sana kuvaa mun tän hetkistä fiilistä kaikkein parhaiten.

VAPAUS.

kokeen palautuksia vaille kesäloma. koeviikko ei mennyt kauhean hyvin. mutta toisaalta miten voisi kuvitellakaan, että tähän aikaan vuodesta pystyis keskittymään yhtään mihinkään mihin liittyy sana "koulu". ei ei ei. se on vaan totaalinen mahdottomuus.

mutta nyt eipä tarvii sitäkään enää miettiä. kaksi ja puoli kuukautta. mun aivot rakastaa tota ajatusta.

ja toinen tän viikon huppu-uutisista on että mä sain kesäduunia! kaksi viikkoo ja kesälomarahat kokoon. 

musta tuntuu, että mun elämä hymyilee mulle tänäänkin.

fiilistelkää !

kylmästä lämpimään.

kuuntele tämä.

ja tämä.

ja vielä tämä myös.

samaan aikaan kuvittele mieleesi kesä, aurinko, sininen taivas, suuri lava, puisto täynnä erilaisia ihmisiä, kesäloma muutamien päivien päähän, paras kaveri ja kesäfiilis.

Ahhh täydellistä.

yhden raskauden verran.

9 kuukautta,

40 viikkoa,

280 päivää,

niin ja niin monta tuntia,

niin ja niin monta sekuntia,

niin ja niin monta sekunnin sadasosaa

mä olen odottanut tätä.

ja nyt

se on vihdoin ja viimein täällä.

kesä.

kirjasto.

olin tänään yli kolme tuntia kirjastossa lukemassa kokeisiin.

francais ja engelska. aikamuotoja ja vaillinaisia apuverbejä.

keskittymistä häiritsi kyllä suunnattomasti eräs hyvän näköinen jätkä. se luki fysiikkaa. ehkä se huomasi kun parin (tai hieman useamman) kerran katsoin. oho.

kuulin muuten viime viikonloppuna saunassa keskustelun: kirjasto on paikka, jossa on paljon kirjoja. joten ei voi olla sellaista kuin "musiikikirjasto" vaan se on "musiikisto". tämän keskustelun kävivät 17vuotiaat jätkät.

selvä.

leveä hymy siroilla huulilla.

siinä kuvia vapulta.

det var så fint.

tänään oli vapaa päivä.

huomennakin on vapaa päivä.

lauantaina menen katsomaan maailmaa, kun se on taas kyläilemässä Helsingissä.

sunnuntaina kirpparille etsimään kesävaatteita ja sitten jukka pojan ilmaiskeikalle kaisaniemeen.

loppuviikko kuulostaa loistavalta, vaikka täytyykin lukee sikana ja possuna kokeisiin.

ei se mitään. ulkona on jo kesä.

elämä hymyilee mulle ja mä vastaan sen hymyyn.

Se kiisi ohitseni lujaa, eikä pysähtynyt.

Enkä milloinkaan
tullut kertomaan
salaa iltaisin, meistä haaveilin
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää

Joskus vieläkin, talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis
Minkäläinen tie, sulle annettiin

Monet asiat tuntuu menevän hirveen nopeasti. Ne vaan kiitää ohi. Hidastamatta. Pysähtymättä. Vastahan lukio alkoi, olin pieni uusi ykkönen eksyksissä, vieraiden ihmisten seurassa. Ja nyt kaksi viikkoa, ja olen kakkonen. Suuri kakkonen, tiedän miten hommat toimii, en ole eksyksissä. Outoa. Melkein pelottavaa jopa. 

 

Tällä hetkellä tunnen itseni pieneksi. Pieneksi ihmiseksi, joka vain seisoo paikallaan keskellä voimakasta virtaa. Asioiden ja ihmisten virtaa. Kaikki kiitää virran mukana ohi lujaalujaalujaa, vain minä seison paikallani ja yritän huutaa virralle, että se hidastaisi tahtia. Mutta se ei kuule, ei hidasta, ei pysähdy. Virtaa vain eteen päin, ja minä jään taas kaikesta jälkeen. Enkä tajua mitä kaikkea lähelläni on ennen kuin ne kaikki on jo menneet ohitseni kauas pois.

jännitys on kamalaa.

minnuu jänskättää.

se on niin hassu tunne. 

vatsan pohjassa pienesti kuplii, ajatukset pyörii, keskittyminen ei riitä mihinkään.

odotan odotan odotan.

muuta en pysty tekemään.

sitten se mitä olen odottanut onkin jo ohi.

loppu.

poissa.

enää ei tarvitse jännittää.

ja adrenaliini ottaa vallan.

apua.

jänskää soittaa yksin yleisön edessä, vaikka oon tehnyt sen monesti.

huihui kohta se on jo ohi.

toivottavasti.

äänetön huuto.

huusin sun nimeäsi

et kuullut

et kääntynyt

huusin sun nimeäsi uudestaan

et taaskaan kuullut

et vieläkään kääntynyt

ehkä sade vaimensi ääneni

pisarat söivät 

huuliltani tulleet sanat

tai sitten vain kuvittelin

kuvittelin huutavani kovaan ääneen

vaikka oikeasti

liikutin vain suutani äänettömästi

muodostamatta ainuttakaan oikeaa sanaa 

sielustani elämä juo.

Elämä vie, elämä tuo
Kädestä syö, sielusta juo
Ja jos hyvin käy, sä jäät mun luo
Jos hyvin käy, sä jäät mun luo

....

 

uusia ihmisiä.

kiva.

kiva.

kiva.

kiva.

kiva.

viisi kivaa uutta ihmistä. ensi kesän tiimi vaikuttaa oikein lupaavan kivalta. vahvoja mielipiteitä. tiukkoja keskusteluja. protufiilis syntyi hetkessä. ensi viikonloppuna uudestaan, silloin kouluttautumaan. odotan jo.

oi oi tästä tulee mainiota.

kolme sanaa.

Minä rakastan perjantaita.

kävelin ikkunaan.

Näin junaradan toisella puolella miehen. Hän istui mustiin pukeutuneena sellaisella kaiteella, joita on moottoriteiden varsilla. Istui paikoillaan, seurasi ohikulkijoita, kuin odottaen jotakuta.

Tunteja myöhemmin satuin taas katsomaan ulos ikkunasta. Sama mies istui edelleen, samalla kaiteella, samassa kohtaa, liikkumatta. Ihan paikoillaan iltahämärässä, edelleen kuin odottaen jotain. Ehkä hän odotti ihmistä, ehkä aamua. En tiedä. Välillä kietoi kätensä ympärilleen, kuin olisi palellut. Varmaan palelikin, sillä aurinko oli jo laskeutunut aikoja sitten. Hän ei noussut, ei lähtenyt, istui vain. Näytti yksinäiseltä, hylätyltä.

Aamun tullen, mies oli kadonnut.

 we<3it