4. heinäkuuta 2012

maanittele minut.


se kuiskaa mun nimeäni
kutsuu hiljaa luokseen
maanittelee suloisesti
melkein vastustamattomasti

näen auringon laskevan
se maalaa pilven haituvan
uudella värillä
ennen kuin painuu mailleen

haaveilen illasta
jolloin ei aurinko laskisi ollenkaan
vaan valvoisi vierelläni
koko pitkän yön

mieli tekee lähteä
kesäisen yön syliin
missä pääskyset lentävät
siluetteina sinistä taivasta vasten

mutta kuka tulisi kanssani
kuka jaksaisi lähetä
yön selkään seikkailulle
joka olisi ainoa laatuaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti