tänään kävellessäni syksyssä itkin. ilman kyyneleitä kylläkin, mutta silti itkin. mä en oikein tiedä miksi. tuntui vain siltä. ehkä se oli iloa ja surua sekaisen. ehkä se helpotti mun oloa. sitäkään mä en tiedä.
ajattelin silloin ystävää. sitä, joka asuu kaukana täältä. sitä, joka on ehkä vähän erilailla tärkeä kuin muut. ehkä. sekin on asia jota mä en tiedä.
onpas tänään taas tietämätön päivä...
kateelliselle ystävälle. onko minulla sellaista ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti