tää on taas ollut näitä päiviä. ajatuksia sinne tänne. mikään ei oo pysynyt paikallaan.
arto tuunelan ääni hivelee mun korvia.
hän laulaa vaalenpunaisista laseista ja ruusun terälehdistä.
sit hän heräsi pää pyörällä. ei ollu avoautoo vaan ajo talvisinki pyörällä. jonkun piti mennä. hänen oli jäätävä. hakaniemen sillalla viima oli jäätävä.
tänään täälläkin viima oli jäätävä. se toi jo jollain tavalla tunteen talvesta...
näin sen kivan hippikitaristimiehen pitkästä aikaa tunnelissa. harmi ettei mulla ollut yhtään kolikkoa.
mut entä jos mäkin kohta herään ja kaikki nää monet vuodet onkin ollu vaan unta? sillon mullakin olis pää ihan pyörällä. okei, mun pää taitaa olla aika pyörällä muutenkin.
jos mä heräisin ja olisinkin taas pikkuinen ja huoleton seittemän vee ekaluokkalainen. sillon pienenä kaikki oli jotenkin niin helppoo. kaikki oli helppoo, koska ei ymmärtänyt oikeesti mistään mitään. eikä sillon tarvinnutkaan ymmärtää.
kävin äsken juoksemassa. en nähnyt syttyviä tähtiä. mutta näin kaveria. minä juoksin hän pyöräili. meillä oli hauskaa. juteltiin paljon.
ps. kuvat: we<3it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti