Random Acts of Kindness

    Tänään kaupungilla ollessani, näin että uusi Voima on ilmestynyt! Nappasin siitä sitten mukaani yhden ja kun pääsin junaan aloin lueskelemaan sitä. Heti sivulla kahdeksan oli älyttömän mielenkiintoinen juttu Random Acts of Kindness -liikkeestä. Kyseisen jutun voit itse lukea täältä näin. (Kannattaa lukea !) Mä en ollut koskaan aikasemmin kuullut tällasesta liikkeestä ja musta oli kiva lukea, että tällanen on oikeasti olemassa! Miettikää nyt, miten hyvän mielen joku saa kun toinen päästää hänet edelleen jonossa tai antaa istumapaikan bussissa. Pienet kivat eleet ihan tuntemattomille ihmisillekin, voivat piristää paljon jonkun päivää. Ajattelin, että voisin itsekkin rueta tekemään tällaisia pieniä hyviä tekoja kun sattuu sellainen tilanne. Toisaalta, sellaisten tekojen pitäisi tulla kaikilta automaattisesti (esim. vanhemmalle ihmiselle istumapaikan luovuttaminen bussissa tai junassa), eikä "nyt mä teen hyvän teon!!!!" -periaatteella. Mutta teki tuollaisia tekoja millä periaatteella hyvänsä, ne ovat silti tärkeitä. Ainakin mun mielestä. "Yllätyshyvyyden ideana on tehdä arjessa anonyymeja hyviä tekoja."

    Kiinnitin tänään myös kaduilla kävellessäni huomiota ihmisten kasvoihin. Monella perus ilme on jotenkin todella synkkä. Suupielet alaspäin. Ihan kuin kaikkia elämä koettelisi ja puukottaisi selkään koko ajan. Mä hymyilin yhdelle vastaan tulevalle vanhalle miehelle, joka näytti aika synkältä. Kun hän huomasin mun hymyni, nousi kaunis hymy myös hänen huulilleen. Se oli hauskaa.