viikonlopun olin kouluttajakoulutuksessa, jossa kouluttajat kouluttivat minusta kouluttajaa, jotta voisin itse kouluttaa ensi keväänä koulutuksissa. hassua, aika monta kouluttajan tapaista sanaa.
siellä oli myös yksi ihminen viime kesältä. hän, jota mulla oli kaikkein suurin ikävä. ja se ikävä on taas, oivoi. onneksi hän lupasi soittaa, jos saapuu tähän kaupunkiin. toivoisin, että hän saapuisi pian. kaipaus kuvottaa ja ikävä oksettaa.
mutta mulla oli kiva viikonloppu.
ps. ei voi olla totta, miten mun ajatuksen mätchää tämän kivan blogin uusinpaan päivitykseen??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti