aamulla kun heräsin, ajattelin kauhuissani tulevaa päivää.
aamulla kun heräsin, olin varma etten selviäisi tästä päivästä.
aamulla kun heräsin, päivä näytti harmaan rumalta.
aamulla kun heräsin, tässä päivässä ei näkynyt mitään hyvää.
mutta sitten kaikesta huolimatta, mä selvisin.
selvisin hengissä mokailuista huolimatta. pää pystyssä voittoon.
aika hämmentävää, mutta silti ihan kivaa.
koko päivän mietin viikonloppuna tapaamaani ihmistä. sitä kivaa poikaa.
ystävä sanoi, että silmäni syttyivät samantien kun sanoin tuon pojan nimen. onko se hyvä asia?
musta tuntuu, että alan taas kehittelemään solmua sisälleni. pitäisi osata lopettaa se heti alkuunsa, mutta en taida taaskaan osata. haluaisin vain tuntea sen lämpimän käden, joka yllättäen silitti selkääni. haluaisin vain tuntea sen lämpimän sylin, jonka sisään sulkeuduin. haluaisin vain nähdä ne silmät. ne kauniit silmät....
muutin hieman (paljon) ulkoasua. se on nyt lämpimämpi. ehkä tein siitä sellaisen, koska itse palelen kakskytneljäseittemän.
sydän hakkaa.
sydän hakkaa.
se ei lakkaa.
se ei lakkaa.
vaan se hakkaa.
vaan se hakkaa.
miksi se ei lakkaa?
vaan hakkaa edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti