mun pää tuntuu ihan joltain pyörremyrskyltä. kaikki on siellä ihan sekaisin.
kuka mä oon? mikä mä oon? missä mä oon? miks mä oon?
tänään olin koulussa. ja silti koko ajan jossain muualla. mitä tapahtuu? kaikki meni vaan ihan ohi, en saanu otetta mistään. seisoin vaan paikoillani, katoin ympärilleni. näin valtavan ihmisten ja materian määrän ja silti en nähnyt mitään. kuulin naurun ja puheen sorinan ja silti en kuullut mitään. kaikki vaan jotenki oli, mutta silti ei ollut mitään.
jotkut kaverit tuli aina välillä kysymään: "hei onks sulla kaikki ihan hyvin?" silloin havahduin takasin tänne ja vastasin: "mä en tiedä. kaikki vaan tuntuu tosi pahalta. ehkä, en oikeen tiiä......." ja samassa olin taas hävinnyt jonnekin toiseen ulottuvuuteen.
ja siellä mä harhailin koko päivän. siellä oli sumuista. siellä oli pimeää. siellä ei ollut mitään. vain minä. olin yksinäinen, mutta en edes kaivannut seuraa. olin hämmentynyt ja halusin päästä takaisin tähän maailmaan. mutta oikeestaan mä en edes yrittänyt sitä. mä vaan olin ja en ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti