13. marraskuuta 2012

pause.

kuljit kanssani kerran
minun virelläni
aivan lähelläni
sinä olit minun turvani
sinä olit minun oppaani
mutta aivan liian nopeasti
tiemme erkanivat
ja samassa minä eksyin
enkä vieläkään ole löytänyt takaisin

tänään taas niin turha päivä. tavallaan aika paha olla, tavallaan ei tunnu miltään. ihanku joku olis painanut pause -nappulaa ja unohtanut käynnistää mun elämä uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti