25. helmikuuta 2013

aika pakenee, päivä lyhenee.

Tällaiseksi luullut en
arkipäivää aikuisen
Peilin pelle vanhenee
varpaita hirvittää sirpaleet 


mun lapsuuteni loppui kyllä jo viikko sitten, mutta ehkä mä vasta oikeasti sisäistin sen tänään. jotenkin hämmentää. hyvällä tavalla kylläkin.

tänä aamuna kun lähdin kouluun kello puoli kahdeksalta aurinko oli nousemassa. taivas oli ihan pilvetön ja aamu kirkkain pitkiin aikoihin. heti sillä hetkellä mä tiesin, että tästä tulee hyvä päivä. ja tällä kertaa mä olin oikeassa. miten pelkkä valo ja aurinko voivat vaikuttaa fiiliksiin niin paljon? ihan huisia, ehkä se kevät tulee jo vihdoin. fiilikset huitelee edelleen korkealla, vaikka rakas aurinko on jo nukkumassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti