helmikuun viimeinen ja tänään tarvoin läpi loskavuorten limenvihreät kumisaappaat jalassa. ei ihan tavanomainen helmikuun sää, mutta ihan kiva, koska oli ne kumpparit.
tuskailen kesätyöhakemuksia ja uusintakoetta sekä jännään huomista. sillä huomisesta mun käteen jää sellainen jälki, joka ei lähde koskaan pois.
yksi päivä musafasulla käydessäni, näin nuoren miesmyyjän. hän oli hyvin hoikka ja sirorakenteinen, aika pitkäkin. odotusarvona oli ehkä normaalia miesääntä hieman korkeampi ääni. mutta kun hän avasi suunsa, kysyäkseen voiko auttaa, sieltä kajahti sellainen basso, että olin hajota siihen paikkaan. tuli ihan puun takaa, että niin hoikalla miehellä, voi olla niin matala ääni. no mutta elämän pienet yllätykset kunniaan. oli kyllä pikkuisen vaikeaa pitää pokkaa lopun asioinnin ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti