Aika pakenee.

Oli viikonloppu ja oli Tuittu. Se oli yksinkertaisesti parasta.

Oli maanantai ja kesäni pelastui toiseen kertaan: SAIN KESÄTÖITÄ. Koko kesän saan olla ulkona ja jutella ihmisten kanssa. Niin hauskaa!

Oli tämä päivä ja opettelin valmentamaan pikkutyttöjä. Pitäisi tässä seuraavat pari viikkoa yrittää leikkiä valmentajaa ja neuvoa, miten puolustaessa pidät kiinni vastustajan pelaajan, kuinka pitkä etäisyys pitää olla prässin ja tuen välillä tai kuinka harhautat vastustajan. Nyt tuntuu, etten osaa. Mutta itse olen jauhanut yli seittemän vuotta ihan noita samoja juttuja, että ehkä mä kohta osaan...

Nyt stressi nousee kun mietin, miten ihmeessä saan kaiken pakollisen tehtyä toukokuun aikana, kun nyt jo on hommia rästissä. Aika vaan tuntuu hupenevan hetkessä taivaan tuuliin.