Kovaa oli karkumatka pois omasta mielestä.

Viikonloppuna tapasin kuusi kivaa uutta ihmistä. Heidän kanssaan ensi kesänä vietän viikon saaressa ja nyt musta tuntuu, että siitä tulee kivaa. Ja samalla vähän haikeuttaa, koska mieleeni tunkee väkisin ajatus niistä viime kesän kuudesta ihmisestä, joista yksi oli Vihreäsilmäinen ja yksi Tuittu. Voiko näiden uuden kuuden kanssa syntyä koskaan samanlaista yhteyttä kuin viime kesän kuuden? Mulla on ikävä heitä ja meidän viime kesää.

Nyt mä haluaisin mennä metsään ja nukahtaa sinisen taivaan alle, keskelle kevään vihreää hämärää. Herätä aamulla taas auringon tuomaan valoon ja lintujen lauluun onnellisena, koska näkisin heti sen kaiken kauniin mitä mun ympärillä olisi. Mä hengittäisin raikasta, aamukasteista ilmaa ja tuntisin, miten olen elossa.