Mä mietin mitä vain voi tapahtuu.

Tällä viikolla oon tutustunut yhteen aika ihanaan ihmiseen. Mä en tunne häntä vielä kunnolla, mutta ehdottomasti haluan tutustua häneen tosi paljon paremmin. Harmi vain, että oon hänen kanssaan aktiivisesti tekemisissä enää kaksi viikkoa ja sitten mä olen viikon sivistyksen ulkopuolella ja kun palaan hän on lähtenyt vähintään kuusi kuukautta kestävään höykytykseen... Mutta kahdessa viikossakin kerkiää tapahtua vaikka mitä! Kerkiäähän?

Tällä ihmisellä on ihan tajuttoman loistava asenne elämään ja sitä mä ihailen. Miten joku voi nähä kaiken tulevaisuudessa olevan niin positiivisena? Hän kertoi mulle, ettei hän pelkää vanhenemista. Sen sijaan hän odottaa innolla, mitä vuodet tuovat tulleessaan, sillä joka vuosi oppii jotain uuttaa. "Tänä vuonna mä oon oppinut, että oikeesti pitää kuunnella itseään, sitä mitä haluaa elämältä ja seurata sitä. Niin sanotusti pitää seurata sydämensä ääntä." Ihan mahtava ajattelutapa! Pitää yrittää vähän uusiksi pohtia omaakin elämänasennetta.

Maanantai mua vähän jänskättää, koska nyt tuntuu, että oon hieman sekaisin. Hyvällä tavalla sekaisin ehkä. Jotenkin hassua. Sisällä kuplii ja kihelmöi. Mun naama taitaa hymyillä jatkuvasti. Hihi ei tämmöstä olekaan ollut pitkään aikaan.