Kuuntele kuinka pihan perällä itkee lintu.

Kyllä mä tiesin, että tää duuni ei tuu olemaan mitenkään helppoa. Se on helvetin rankkaa duunia. Eilen olin päivän lopussa niiiiiiiin turhautunu, meinasin hajota siihen paikkaan. Onneksi tänään meni vähän paremmin. Ehkä mä alan pikkuhiljaa löytää mun taktiikkaa tähän hommaan.

Oon ollu nyt joka päivän jälkeen ihan poikki. Kun on koko päivän auringossa, ihan voi tuntee kuinka omat hartiat palaa, kohtaa koko ajan tosi tympeitä keski-ikäsiä mutta myös ihania kiinnostuneita nuoria ja symppiksiä vanhuksia, ja ite pitää koko ajan olla positiivinen ja pirtee ja edustava, niin se vetää voimat aika loppuun. Oi onneks kohta on viikonloppu ja huomenna tulee Tuittu yhdeksi yöksi tänne ja aaaaa toivotaan että ens viikolla rupee duunit sujumaan paremmin. Mä en jaksa tätä epäonnistuja-oloa...

Mutta onneksi mun työkaverit on mahtavia!