Jos mä pidän silmät vaan tiukasti suljettuina.
Kävelen kadulla vaan pokkana miehinä muina.
Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen.
Ja maa oon taas vastasyntynyt kapaloissa laskemassa alleen.
Huutamassa faija, faija! Faija, faija!
Kunpa mikään ei muuttuis vaan olis aina näin tismalleen.
Kävelen kadulla vaan pokkana miehinä muina.
Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen.
Ja maa oon taas vastasyntynyt kapaloissa laskemassa alleen.
Huutamassa faija, faija! Faija, faija!
Kunpa mikään ei muuttuis vaan olis aina näin tismalleen.
Mä rakastan Arto Tuunelaa.
Mä rakastan koko Pariisin Kevättä.
Mä rakastan Tavastiaa.
Mä rakastan toista riviä ja sitä kun Arto Tuunela laulaa, elää sitä musiikkia joka solullaan ihan mun edessä niin, että melkein pystyn koskettamaan häntä.
AAAAAA eilinen oli jotain niin täydellistä ja loistavaa ja ja ja. Mun sanat ei riitä kuvaamaan tätä fiilistä. Fanityttöys on parasta.
Tässä vielä jonkun kuvaama video eiliseltä.
Ehkä se välittää teille edes pienen osan huikeasta tunnelmasta. Munkin käteni näkyvät tuolla jossain edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti